moving on

No okei, täällä minä olen jatkossa:

DESTINATION: ADVENTURE

OUTRO

Minä olen uusien alkujen ihminen. Tarvitsen uusia alkuja aina aika ajoin, vaikka mikään ei todellisuudessa muuttuisikaan. Mutta aina jokin muuttuu. Minulla on kaiketi PPK, eli puhtaan pöydän kompleksi. 

Tällä kertaa uusi alku on todellisempi kuin koskaan. Ja ei, se ei johdu pelkästään vaihtuneesta vuodesta, vaan kuten aiemmin olen kertonut, muutos alkoi jo viime vuoden puolella. Minulla on vain kestänyt hetken sulatella tätä kaikkea, ennenkuin olin taas valmis siirtymään blogimaailman puolelle. Enkä tiedä olenko valmis nytkään, mutta tein jälleen uuden blogin ja nyt minä hylkään tämän. 

Tämän blogin kanssa historiamme oli lyhyt ja oikeastaan tämä oli vain laastari edelliselle blogille. Olen edelleen ihan liian jumissa sen ajatuksen kanssa, että miten minun pitäisi kirjoittaa, joten päätin hylätä tämänkin, siivota oman lukulistani ja aloittaa tälläkin saralla ihan alusta, ilman minkäänlaisia paineita tai odotuksia tai mitään. Puhtaasti puhtaalta pöydältä. 

Koska tiedättekö, en minä ole enää sama ihminen kuin kaksi vuotta sitten. Kyllä, terveet elämäntavat ja onnellisuus ovat tärkeitä asioita minulle edelleen, mutta en halua joutua samaan writer's blockiin uudestaan, koska en pysty ammentamaan mitään "uutta" laihduttamisesta enää. Pari vuotta sitten minulle ei ollut elämässä paljoa muuta kuin se elämäntapa, liikunta ja kalorien laskeminen. Nyt on. Ja tällä hetkellä minulle on suoraan sanottuna tärkeämpää henkinen hyvinvointi kuin se, että miltä minä näytän tai onko minulle liikaa kiloja jonkun mielestä. 

Viime kuukausina olen ymmärtänyt, että minun kehoni on minun kotini. Minä voin kuluttaa jälleen ihan liian monta vuotta sen vihaamiseen ja olla onneton, tai kas, miten mullistavaa: minä voin rakastaa itseäni ja tätä kummallista kehoa, joka minulle on suotu ja johon olen itsekin monet jäljet aiheuttanut. Minä en ole anteeksipyyntö, minun vartaloni ei ole sellainen. Siksipä lakkaan käyttäytymästä kuin se olisi.

En vielä paljasta uutta blogiani. Ei se tietysti mikään salaisuus ole ja kyllä minä kerron, jos jotakuta kiinnostaa. Mutta. Pidän mystisyydestä. Siitä, että annetaan mahdollisuus kohtalolle tai sattumalle, että törmätään jos törmätään. Haluan vain vähän etumatkaa. Päivän tai pari. Eikä blogia ole vaikea löytää, jos osaa etsiä oikeasta paikasta. 

32 flavours and then some taas siirtyy lopullisesti tumblriin. Siellä se pääsee ehkä parhaimpaan olemukseensa. Täällä se ei koskaan oikein toiminut. Ja tumblria päivittelen aktiivisesti, lähes päivittäin. Siellä ainakin luuhaan kaikki aikani nykyään. Melkein, ainakin. Ja oon myös instagramissa! Jos tulee ikävä.

Tämä oli tässä. Kiitos ja näkemiin!