Onnellisuushaaste 2/30

Onnelliseksi minut on tänään tehnyt:

01 Kirsikat, joiden olemassaolon ehdin unohtaa eilisen kauppareissun jälkeen. Se löytämisen ilo!
02 Ajatus ja aie lähteä mustikkaan, kunhan ukkeli saapuu töistä.
03 No, kissat, aina ja ikuisesti. Tässä vähän niitä kuvia, joista eilen hykertelin:

Ja näiden lisäksi oon tänään ollut ihan supermielissäni, sillä minä ja eräs ystäväni aiomme perustaa kahvilan tulevana Ravintolapäivänä 18.8. Suunnitelmat ovat vielä alkutekijöissään, mutta ideoita lentelee pään sisässäni niin lujaa vauhtia, että en itsekään meinaa pysyä kärryillä. Mutta onnellisuusteema jatkuu kahvilassammekin, siitä tulee iloinen, pieni kahvila, sen voin kertoa.

Elämä on.

Minulla oli tapana ratsastaa hyvän mielen aallonharjalla, oli asiat miten hyvänsä. Jokin päässäni tai sydämessäni oli vain oikeassa asennossa ja pystyin positiivisten ajatusten voimalla löytämään hyvää huonoistakin päivistä. Pystyin puhumaan itseni paremmalle tuulelle ja vannoin, että sitä kykyä vaalisin ikuisesti. 

Nykyään kuitenkin tuntuu, että juuri se kyky on kadoksissa tai ainakin senttien pölykerroksen alla piilossa. Asiat ovat paremmin kuin hetkeen, mutta kun paha mieli yllättää, tarvitsenkin yhtäkkiä jonkun muun kertomaan, että se on okei. Että kyllä asiat järjestyy. Oma sisäinen ääni pysyy hiljaa, ehkä korkeintaan mutisee sarkastisesti, että: "Yhyy, no onko vähän paha mieli." 

Haluaisin löytää taas sen voiman, joka on pitänyt minut joskus pinnalla, liikkeellä, elossa. En siksi, että päiväni täyttäisivät synkät hetket tai että en muuten pysyisi pinnalla. Ihan vain siksi, että pidin itsestäni enemmän silloin, kun ajatukseni olivat positiivisempia. Pahinta on huomata, että olen sortunut turhaan valittamiseen ja kitisemiseen. Yhtenä päivänä olin itse sellaisessa seurassa ja jos pelkkä kuunteleminen aiheutti niin vahvan henkisen ja fyysisen pahoinvoinnin, niin en todellakaan halua olla jakamassa sellaista ilmapiiriä itse. Siksipä haastan itseni nyt hyppäämään ulos siitä huonosta kierteestä. Alan opetella taas komentamaan itseäni jos meinaan vaipua jonnekin liian syvälle itsesäälin tai turhuuden alhoon. 

Haastan tähän muutkin. Itse olen näköjään laiskistunut blogin kirjoittajana, joten en lupaa mitään, mutta - Aion joka päivä tulevan kuukauden aikana kirjoittaa tänne tai jonnekin muualle ylös vähintään kolme (3) asiaa, jotka ovat tehneet minut onnelliseksi tai joista olen kiitollinen sinä päivänä. Alkaa än yy tee NYT.

01. Kissat ja niiden valokuvaaminen. 

02. Vanha mies kaupassa, joka tuli karkkihyllyllä juttelemaan 

ja kertomaan lempisuklaastaan ja siitä, 

miten oli työskennellyt 40 vuotta Pandan tehtaalla. Ihana, ihana.

03. Kahvihetki ja pari palaa suklaata sen seurana.

Ärrän kierrän orren ympäri, salaatin pistän taskuun.

Oon löytänyt uuden aamupalarakkauden. Täytetty munakastasku. Näin jossain joskus kuvan sellaisesta ja hölmistyneenä tajusin, että ai, noinkin voi tehdä. Yksi aamu sitten päätin kokeilla sellaista ja sen jälkeen olen tehnyt sitä useasti. Erityisen hyvältä se maistuu treenin jälkeen!

Reseptin vedin hatusta:

3 kananmunaa

3 rkl vettä

maun mukaan kinkkua 

muutama tuoreen basilikan lehti

puoli desiä juustoraastetta (voi toimia myös ilman)

ripaus suolaa ja mustapippurirouhetta

Riko kananmunat astiaan ja vatkaa munien rakenne rikki haarukalla. Lisää vesi. Silppua kinkku ja basilika, sekoita ne kananmunien joukkoon juustoraasteen ja mausteiden kera. Kaada seos kuumalle pannulle. Paista kunnes munakas on kiinteää, sitten käännä ja paista hetki toista puolta, kunnes se on kauniin kullanruskea. Heitä lautaselle, lisää haluamasi täyte (kuvan tapauksessa käytin tomaattia, kurkkua, punasipulia ja jääsalaattia, ja yleensä muuten mitä jääkaapista löytyy) munakkaan toiselle puolikkaalle ja käännä toinen puoli täytteen päälle taskuksi. Voilá, aamiaisesi on valmis. Tätä on myös erinomaisen helppo varioida omien mieltymysten mukaan. Helppoa ja nopeaa! Jee! Sopii myös välipalaksi, lounaaksi, päivälliseksi... Nom.

Kesäkuu paketissa

Voi blogi, miten minä sinut olen hyljännytkään! No, en oo, oikeesti. Tässä nyt vaan on ollut vähän kaikenlaista! Nimittäin:

13.6. Harkkani loppui maailman parhaassa paikassa. Toisaalta töiden loppuminen harmitti ihan hulluna, mutta olin silti onnellinen, että olin saanut kevään viettää mielettömien työkavereiden seurassa, tehden työtä, jota rakastan.

13.-16.6. Heti harkan päätyttyä läksin äitini kanssa kylpylälomapakettimatkalle Viroon, Saaremaalle. Pääsin nauttimaan suolahuoneesta ja elämäni ensimmäisistä selkähieronnoista, ja tietenkin, äitini ihanasta seurasta. Reissuun lähdettiin kokonaisen linja-autollisen kanssa sallalaisia naisia ja perheitä. Reissu oli kyllä ihana, vaikka valitettavasti hotellimme ruokaa ei voinut oikein kehua. Muuten tuli kyllä rentouduttua ihan täysillä - kävelyjä läheisessä puistossa, tutustumista kaupunkiin, rentouttavia hoitoja ja aamun aloittamista hotellin uima-altaalla. 

 

Juhannusviikon toivuin hampaanpoistosta. Hämmentävintä oli, että eniten koskaan jännittämäni toimenpide osoittautui lyhimmäksi kestoltaan. Istuin operoitavana ehkä viisi minuuttia ja sitten pääsinkin jo. Lääkäri veti parissa minuutissa hampaan irti ja siinä se. Jälkijomottelujakin kesti vain muutaman hassun päivän!

22.-23.6. Juhannukseen mennessä olin selvinnyt hampaanpoistosta ihan kohtalaisesti, joten päätimme lähteä miehekkeen kanssa viettämään juhannusta kaupunkilomalle Hämeenlinnaan. Reissu oli oikein onnistunut, ihana vaihtoehto kaikelle sille rellestämiselle.

 

26.6.-  Montaa päivää en Jyväskylän kotona jälleen ehtinyt viettää, kun kutsu kuului kotiin pohjoiseen. Täällä sitä ollaan, edelleen. Ensimmäiset päivät kuluivat 4 kuukauden ikäistä veljenpoikaa ihmetellessä. Oon kokemattomuuttani aina vähän vierastanut vauvoja, mutta Otto tuli ja vei sydämen ihan täysin. Itseasiassa oon varma, että yhtä suloista poikaa on aika vaikea löytää. Se sydämet sulattava hymy ja nauru... Oi. Koko talo tuntui niin tyhjältä sen jälkeen, kun hyvästeltiin veljeni, hänen vaimonsa ja rakas Otto paluumatkalle kotiinsa Helsinkiin. 

Ollaan äitini kanssa täytetty Oton jättämään tyhjiötä puuhailemalla kaikenlaista. Päätettiin maalata yksi makuuhuoneista uudestaan, joten tämä päivä ja eilinen on mennyt maaliteloja heilutellessa. Huone alkaa pikkuhiljaa olla valmis sen osalta. Tarkoituksena on vielä tapetoida yksi seinä, mutta se projekti jäänee loppukesään, sillä jo huomenna palaan takaisin Jyväskylään.

Sellainen kesäkuu minulla on ollut! Eikä heinäkuu olisi voinut paremmin alkaa:

1.7. Pääsykoetulokset saapuivat ja - tittidii - mut hyväksyttiin Humakiin! Aloitan syyskuussa opintoni. Oon niin onnellinen! Oon jo ihan mielissään suunnittelut uuden repun, kalenterin ja muistiinpanovälineiden hankkimista. Ai että! En malta odottaa.