Helmikuun kuvahaaste

Koska olen innokas Instagramin käyttäjä, osallistuin erääseen siellä pyörivään kuvahaasteeseen nyt helmikuussa. Aloitin vasta kuudes päivä ja muutamia päiviä jäi pois, mutta tässäpä hieman haasteen satoa:

 6. Tassu. 7. Käsialanäyte

8. Meikän lempparikennät! 9. Salainen pahe: Emmerdale

10. Eräänä sunnuntaina. 11. Voiko käyntiä parvekkeelle sanoa sisäänkäynniksi? No, nii...

12. Söin lounaani kotona. 13. Mielikuvituksekas kuva kävelemisestä.

14. Rakkautta on hyvä aamupala. 15. Jääkaapin sisältö.

16. Täydellinen. 17. Kahvihetki lempparimukista.

18. Tuolloin vielä ylikasvanut reuhka ei miellyttänyt. 19. Olen: värikäs, kulmikas ja kummallinen.

20. Seisoin auringossa! Kevät! 21. Sana "full" Ani Difrancon lyriikoissa.

22. Telkkaria seuraava kissa. 26. Vietin hiljaisen ja väsyneen hetken töiden jälkeen toimiston sohvalla.

27. Leikin värikynillä.

Mitä tykkäätte? Kiinnostaako tämmöiset kollaasit? Ajattelin osallistua myös maaliskuun haasteeseen, josta löytyy infoa täältä. 

Kis kis kissanpoikaa

Oon nyt spämmännyt vähän joka puolella kissajuttuja ihan ärsytykseen asti, mutta en aio lopettaa vieläkään! Lupaan kyllä, että tulevissa postauksissa puhun muustakin kuin kissoista, mutta mun on ihan pakko jakaa nää.

Meikän suurin huoli toisen kissan ottamisessa oli se, miten Leelo tulisi suhtautumaan pentuun. Mun huolehtiminen oli kuitenkin ilmeisen turhaa, sillä jo parin päivän jälkeen Leelosta ja Unskista Kiivasta (nimi päätetty kertaalleen, mutta tällä kertaa pysyvästi, toivottavasti...) tuli ystävykset. Tässä todiste, jonka sain kuvattua eilen, kun saavuin töistä kotiin:

(Käytin ammattitaitoani ja tein tän pätkän windows liven elokuvatyökalun avulla viidessä minuutissa. Huomatkaa laadukkuus...)

Tuitui! Tää jatkuva ihastelu ja "aaww":ittelu käy aika rankaksi pidemmän päälle. 

Vauvva!

Perjantaina meille saapui melkoisen suloinen, pieni otus. Minun oli tarkoitus hakea hänet vasta viikon päästä, joten hänen kotiutumisensa tuli vähän yllättäen. Kaikki on kuitenkin sujunut oikein hienosti, vaikka ainoana kuningattarena olemaan tottunut Leelo suhtautuikin pikkuiseen vähän epäluuloisen mustasukkaisesti alussa. Nyt Leelosta on löytynyt jo heltymisen merkkejä (jos oikein niitä luen) ja enää muristaan vain jos pikkukisse tekee liian nopeita liikkeitä liian lähellä itse kuningatarta.

Oon huokaillut ihastuksesta koko viikonlopun. Miten mikään otus voi olla noin suloinen? Nimeä hän ei ole vieläkään saanut, koska emme vain osaa päättää tai pääse yhteisymmärrykseen. Ehdotuksia? Miltä tää otus teistä näyttää? 

Be mine.

t. Kit, Leelo ja mie

At-siuh.

Päivän treenivinkki:

Hankkikaa hirvittävä flunssa 

ja aivastelkaa n. 5 minuutin välein raivokkaasti. 

Takuuvarmasti saa vatsalihakset kipeiksi 

ja niskan jumiin.

Jep. Hammassärystä selvittyäni onnistuin vilustuttamaan itseni. Pahinta on ollut, etten oo pystynyt edes lepäämään kunnolla, sillä töissä on niin hektinen meno päällä, ettei ole ollut varaa olla pois. Vaikka oon vaan harjoittelija! Mutta vastuutahan mää halusin ja sitä tosiaan sain, eikä kukaan mua edes töihin pakottanut vaan omaa jääräpäisyyttäni ja tyhmyyttäni oon siellä kipeänä heilunut. Ollaan valmisteltu yhtä tapahtumaa, joka oli siis tänään. Huomenna mulla ei oo muuta velvollisuutta kuin maata peiton alla ja levätä. Ja näimmää teen. Nää pari päivää oon elänyt buranalla, mutta huomenna mä teen todellisen palveluksen itselleni ja vain olen.

kuva

Itse suosin myös varpaiden päälle käpertynyttä Leeloa. Lämmittää mukavasti.

(Mahtava muuten tuo Mischiefchampion! 

Odd drawings make you happy, true dat! Kantsii tsekata loputkin kuvat.)

Match made in heaven

No, haluatteko kuulla niistä kokkailuistani? 

Ruoka oli taivaallista. Tein siis kanaleipää vuohenjuustolla ja pestolla kuorrutettuna, paholaisenhilloa ja salaattia sitruunavinegrettikastikkeella. Paholaisenhillon tein päivällä ja se oli oikeastaan paljon helpompaa mitä olin kuvitellut! 

Paholaisenhillo (alkuperäinen ohje löytyy dansukkerin sivuilta ja tällä noin puolitetulla ohjeella sain kaksi pientä pilttipurkillista ja yhden vähän isomman purkin hilloa.)

400g (1 tlk) kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa
2 punaista suippopaprikaa
3 chiliä
3 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 tl oreganoa
1/2 dl etikkaa
1/2 pakettia hillosokeria (dansukker)

Pilko tölkissä olevat tomaatit, chilit ja paprikat kuutioiksi. Murskaa valkosipulin kynnet. Sekoita kaikki (myös tomaattimehu) pannulle, kiehauta ja anna kiehua hiljalleen 20 minuuttia. Lisää joukkoon sokeri ja anna kiehua  vielä viitisen minuuttia, välillä sekoittaen. Kaada kuuma seos hyvin puhdistettuihin (itse keitin) purkkeihin ja anna jäähtyä.

Myös sitruunavinegretin tein itse, sekin oli hyvin yksinkertainen ja nopea tehdä. Tarvitaan vain:

1 sitruuna mehu
1/3 sitruunan raastettua kuorta
ripaus suolaa
ripaus jauhettua valkopippuria
ripaus sokeria
1/2 dl oliiviöljyä

Itse olin vähän huolimaton, sillä en lukenut alkuperäistä ohjetta vasta kuin nyt, ja sekoitin kaikki aineet kerralla, sen sijaan, että olisin valuttanut öljyä hitaasti ohuena norona muiden aineiden joukkoon. No, maistui silti hyvältä, antoi salaatille makua, olematta kuitenkaan yhtä raskas kuin tavalliset salaatinkastikkeet.

Itse aterian kokominen oli myös yksinkertaista. Tein broilerinfileillä marinadin, johon tuli oliiviöljyä, mustapippurirouhetta, valkopippuria ja hitusen suolaa. Broilerinfileiden muhittua hetken marinadissa paistoin niitä pannulla, kunnes ne olivat kypsiä. Fileiden paistuessa kokosin salaatin, johon tuli tomaattia, kurkkua, jääsalaattia ja makeaa sipulia. Kun pihvit olivat valmiita, paahdoin yhden tavallisen täysjyväpaahtoleivän leivänpaahtimessa (voi apua mikä lausehirviö), asetin fileen leivän päälle, voitelin fileen pestolla ja heitin päälle vielä siivun Chavroux-merkkistä vuohenmaitojuustoa. Hieman paholaisenhilloa viereen ja voilá!

Melkein itkin onnesta kun söin. Paholaisenhillon ja vuohenjuuston liitto on kyllä on aivan taivaallinen. Erityisesti tuo Chavroux-vuohenjuusto on niin pehmeää, täyteläistä ja uskomattoman hyvää. Mulla on vähän ristiriitainen suhtautuminen vuohenjuustoon, sillä jotkin juustot tuovat liikaa mieleen lapsuuden aikaisen tanssinopettajani, jolla oli vuohia ja joka haisi vuohilta, aina. Mutta nyt oon löytänyt sellaisen juuston, jossa kaikki on kohdallaan eikä maku tuo lainkaan mielen opettajaani. Hah.

Kuva täältä.

En voi tarpeeksi hehkuttaa tätä annosta ja tätä juustoa, joten sanon vaan, että kokeilkaa ite! Toimii, ainakin meikälle.

Hillomaakari

Koen melko hämmentäväksi sen, että arkena tuskin koskaan saa unta ihmisten aikaan, kun eilen mä sammuin kuin saunalyhty jo kymmeneltä. Hämmentävyyden kruunaa se, että mä heräsin itsestään jo ennen kuutta. Lauantaina. Keittelin siinä sitten aamupuurot, nautiskelin pitkään aamupalasta ja katselin muutaman jakson Emmerdalea Katsomosta. (Kyllä, olen koukussa Emmerdaleen. Enkä edes häpeä!) Hassua kylläkin, etten oo saanut mitään kovin järkevää aikaan muuten, vaikka oon ollut jo sen kuutisen tuntia hereillä. Kaupassa kävin hetki sitten, sillä aion alkaa kohta kokkailemaan! Aion kokeilla tehdä paholaisenhilloa. Jos kokeilu onnistuu, niin aion nauttia sitä myöhemmin iltapäivällä kanafileen, vuohenjuuston ja salaatin kera. 

Raportoin kokeilusta myöhemmin lisää. Tajusin muuten kaupassa, ettei meillä ole kotona lasipurkkeja, joten ostin muutaman hedelmäpiltin ja tyhjentelen purnukoita tälläkin hetkellä. Empiirisen tutkimuksen pohjalta voin kertoa, että Semperin mangosose maistuu ihan kuralta ja Piltin kuningatarsose on ihan ok.

Illalla on kekkerit ystävän luona, joten virittäydyn jo nyt tunnelmaan hyvällä musiikilla ja tanssahtelen keittiöön tekemään kokeiluja. Katsellaan!

Kuvia luurilla.

Hankin syksyllä uuden puhelimen itselleni, iPhone 4S:n. En voi sanoa olevani mikään omppufani, sillä minulla on oikeastaan yhdentekevää minkä merkkinen luurini on, jos se vain toimii. Olen kuitenkin ollut melkoisen tyytyväinen nykyiseen puhelimeeni, sillä edellinen alkoi vedellä jo viimeisiään. Saadessani hyvän tarjouksen, valitsin mielummin iPhonen kuin Nokian Lumia-mallin. 

Erityisen mieluisan puhelimesta tekee hyvä kamera. Oon laiska kuljettamaan turhan kookasta järkkäriä aina mukanani, joten on kätevää, että kamera tulee puhelimen puolesta. Elämän taltiointi kuvin on saanut ihan uuden merkityksen sen myötä. Ei varmaan tule yllätyksenä, että oon koukussa ohjelmaan nimeltä Instagram. Jos joku ei vielä tiedä, niin se on suosittu sosiaalinen verkosto ja ilmainen kuvien jakopalvelu, jossa voi muokata kuviaan erilaisin filterein. Itselleni se toimii eräänlaisena julkisena kuvapäiväkirjana. 

Kuinka monet teistä jo käyttävät Instagramia? Itse löydyn sieltä nimellä niinacmon, kuten ylemmästä kuvakaappauksesta näkyy. Vasemmalla on siis näkymä profiilistani ja oikealla kuvanmuokkaustilasta. Suurin osa kuvistani tulee tännekin Instagramin kautta, ellen innostu kuvailemaan järkkärillä joskus. 

Toiset mainitsemisen arvoiset ohjelmat luurissani ovat Piction ja Krop Circle joita apuna käyttäen oon tehnyt bannerinikin. Krop Circle on kuvanmuokkausohjelma, jossa voi luoda erilaisia, hmm, kehyksiä tai leikkauksia kuvalle. Pictionilla taas saa lisättyä kuvaan tekstiä erilaisin hienoin fontein. Oon tykästynyt näihin molempiin appseihin aika kovasti. Nyt voin vaikka heittää omiin kuviini inspiroivia siteerauksia tai mietelauseita! Oon niin avuttoman käsi laajempien kuvanmuokkausohjelmien kanssa, joten mulle kelpaa hyvin tällaiset simppelit ohjelmat, joilla on vain muutamia funktioita.

Tässä esimerkki yhdestä omasta inspiraatiolausekuvasta. Muokkaukseen on käytetty kaikkia; Instagramia, Pictionia ja Krop Circlea. Kuva itse on viime joululta kun olin käymässä kotonani pohjoisessa. Pakkasta -30 astetta ja mieletön auringonlasku. Ah, tulipa ikävä!

Mutta nyt lähden viikonlopun viettoon, aion viettää rauhallisen perjantai-illan kotona. Rentouttavaa viikonloppua teillekin. :)

Soft kitty, warm kitty, little ball of fur.

Meidän perheemme on pieni. Siihen kuuluvat minä, kihlattuni ja kissamme Leelo. Mieheni yllätti mut alkuvuodesta ehdottamalla, että hankkisimme perheenlisäystä... Toisen kissan nimittäin! Leelo on ollut meillä nyt kaksi vuotta ja erinäisistä haasteista huolimatta hän on ollut alusta lähtien todella rakas meille. Olin jo pitkään haaveillut toisesta kissasta Leelon kaveriksi, mutta miehen nihkeilyn takia luovuin ajatuksesta jo kauan sitten. Siksipä tulikin hieman yllättäen tuo ehdotus! On tainnut Leelo onnistua pehmittämään miehen sydämen, haha. No, en todellakaan kieltäytynyt tarjouksesta, joten aloin selata kaikki mahdolliset lemmikkipalstat läpi pikkukissen löytymisen toivossa. Lähialueen kissanpennut tuntuivat olevan kuin kiven alla, kunnes yhtenä päivänä huomasin ilmoituksen täältä Jyväskylästä. Sattumalta pennut olivat vain kilometrin päässä meiltä, joten eräänä iltana kävelimme ystäväni kanssa katsomaan niitä. Pentuja oli neljä ja itku meinasi päästä, sillä niin suloisia ne olivat. Olisin voinut ottaa ne kaikki, mutta no, niin... mieheni olisi tuskin riemastunut siitä. Yksi pennuista oli kuitenkin juuri sellainen, mitä olimme ajatelleet, joten tämmöinen hurmuri meille siis saapuu helmikuun lopussa:

Kun mies näki tämän kuvan, hänen eka reaktionsa oli: "AWWWW!" Kyllä nauratti. Kuvitelkaa äskeinen sellaiselta mieheltä, joka normaalisti kommunikoi lähinnä vain murahtelemalla. Toivottavasti pentu tulee oikeastikin olemaan yhtä sydämet sulattava kuin miltä kuvassa näyttää ja vierailulla vaikutti. 

Nimeä pikkukisselle ei vielä ole, sillä emme pääse miehen kanssa siitä yhteisymmärrykseen. Itse oon kaiketi liian erikoisuushakuinen, kun mies haluaisi nimetä kissan tavanomaisesti. Kun varsinainen h-hetki lähestyy, niin järjestetään äänestys, jossa molemmat saa asettaa ehdolle viisi nimeä. Näistä kymmenestä nimestä sitten jotenkin äänestetään paras. 

Pystyn niin samaistumaan videon tyttöön. ♥

Terveisin,
Crazy cat lady-89

one two three

Mikä olisikaan parempi aika aloittaa uusi blogi, kuin ollessaan kipeänä kotona? Istun miljoonan viltin sisällä, palelen ja voivottelen kipeää leukaa. Kävin eilen hammaslääkärissä ja hammaslääkärikammoisena olen edelleen pienoisessa shokissa traumaattisen kokemuksen jälkeen. Pahin on tosin vielä edessä, sillä eilen sain vasta ensiapua - jossain hamassa tulevaisuudessa tämä ongelmia aiheuttanut hammas riistetään multa pois kokonaan. Hammasta en tuu ikävöimään, mutta enpä odota sen repimistäkään kovin suurella innolla. 

Ajatus uudesta blogista syntyi jo jokin aika sitten. Kiinnostus keväällä 2011 perustamaani blogiin hiipui pikkuhiljaa ja omalla tavallaan se tuntui jumittavan myös minua. Aiempi blogini keskittyi elämäntapamuutokseen ja laihduttamiseen, mutta kuten niin monilla muillakin, hieno alku tyssäsi varsin nopeasti. En silti koe epäonnistuneeni, sillä löysin elämääni liikkumisen ilon ja hyvät perusteet terveellisempään elämään. Tavoitteenani on edelleen päästä ihannepainooni, mutta tällä kertaa en aio uhrata muuta elämääni sen takia. Siksi tämä blogi. Tänne aion kirjoittaa elämästäni, ja kaikesta mitä siihen kuuluu. Koska minä olen: 32 flavors, and then some. 

Kuvat blogissani ovat omiani, ellei toisin mainita.

WHO WHAT WHEN

Kuka?

x Niina, 23

x Jyväskylä

x Rakastan: 

Tanssimista, musiikkia, piirtämistä, taidetta, kissoja ja kissanpentuja, 

laulamista, kirjoittamista, liikkumista, ystäviä, elokuvia ja sarjoja, 

hymyilemistä tuntemattomille, runoja, haaveilua, valokuvausta, valoisia kesäiltoja, 

lyriikoita, positiivisuutta, kieroa huumoria, musikaaleja, 

ja niin edelleen.

x En pidä:

Ötököistä, ilkeistä ihmisistä, kuivista käsistä, kanankoivista, oliiveista.

Miksi?

x Koska elämä on muutakin kuin laihduttamista. 

Uusi alku, uusi blogi, joka ei rajoitu vain siihen mitä söin, miten liikuin, 

kuinka hyvin sain pidettyä itseni kuosissa. 

Vähemmän nipottamista, enemmän elämää.