sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Vauvva!


Perjantaina meille saapui melkoisen suloinen, pieni otus. Minun oli tarkoitus hakea hänet vasta viikon päästä, joten hänen kotiutumisensa tuli vähän yllättäen. Kaikki on kuitenkin sujunut oikein hienosti, vaikka ainoana kuningattarena olemaan tottunut Leelo suhtautuikin pikkuiseen vähän epäluuloisen mustasukkaisesti alussa. Nyt Leelosta on löytynyt jo heltymisen merkkejä (jos oikein niitä luen) ja enää muristaan vain jos pikkukisse tekee liian nopeita liikkeitä liian lähellä itse kuningatarta.

Oon huokaillut ihastuksesta koko viikonlopun. Miten mikään otus voi olla noin suloinen? Nimeä hän ei ole vieläkään saanut, koska emme vain osaa päättää tai pääse yhteisymmärrykseen. Ehdotuksia? Miltä tää otus teistä näyttää? 

2 kommenttia:

  1. Voi apuva, mimmonen! :3 Minullakin on aina välillä kauhea kissanpentukuume, kun haikailen kissakamua tuolle nykyiselle karvakerälle (vaikka oikeasti taidan haluta sellaista vain itselleni :D).

    VastaaPoista