tiistai 20. elokuuta 2013

Sunnuntaikahvilla


Sunnuntai meni mahtavasti. Keli oli suosiollinen (ei satanut mummoja niskaan) ja mummotkin saapui paikalle ihan kävellen. Saatiin melkein kaikki leipomukset myytyä muutamaa sandwichiä lukuunottamatta. Jes, mahtavaa, jee! Tosi hyvä kokemus, paljon opittiin ja seuraavalla kerralla onnistutaan vielä paremmin!

Oon viime viikkoina leiponut oikein urakalla, kokeillut erilaisia reseptejä ja suunnitellut kahvilaa. Olisi voinut luulla, että erityisesti lauantain kuuden tunnin leipomisurakan jälkeen ei olisi hirveästi enää huvittanut leipoa, mutta jokin tässä mielessä on ilmeisesti vinksallaan, kun edelleen voisin joka päivä pyöräyttää jotain herkullista. Se vaan ei kovinkaan imartele kurveja, varsinkaan kun ei niin valtavia määriä ystäviäkään ole, joille leipomukset voisi syöttää. Pitkälti ollaan leivonnaiset tuhottu kahdestaan miehen kanssa ja se alkaa pikkuhiljaa näkyä - ja varsinkin tuntua! Niin paljon kuin leipomista ja herkkuja rakastankin, en ole valmis ottamaan lisäkiloja niiden takia. 

Mieli on muutenkin vähän hassulla tuulella. Olin syysfiiliksissä jo heinäkuussa, kun taas näin elokuun lopussa haikailen kesää. Tajusin yhden merkittävän asian, joka jäi tänä kesänä toteuttamatta: minun piti valvoa  läpi lämpimän, valoisan kesäyön ja katsella auringon laskevan ja nousevan. Nyt se on jo myöhäistä. Miten sydämeni särkyikään kun sen tajusin yhtenä päivänä! Voih. Muuten kesä on kyllä ollut ihan mainio. Ajoittain yksinäinen, mutta minkäs teet. On silti tullut käytyä vaikka ja missä, nähtyä kaukaisempia kavereita, matkusteltua, hankittua rusketus, käytyä pyöräretkellä ja marjastamassa, istuttua parvekkeella auringossa, juhlittua muutaman kerran... Ja niin, kaikenlaista. Viimeisistä lomapäivistä aion nauttia kotona pohjoisessa. Ja sitten, parin viikon päästä, alkaakin jo koulu. A-pu-a! 

lauantai 17. elokuuta 2013

03:45: no sleep

Kello 03:02. Istun sohvalla hiukset märkinä, tulin juuri suihkusta sillä värjäsin hiukseni. Hetken aikaa koetin nukkua aiemmin, mutta ajatusten suihkiessa ympäriinsä ymmärsin nousta. Ei se uni ainakaan pyörimällä tule.


Ylihuomenna (tai no, huomenna) osallistun ensimmäistä kertaa Ravintolapäivään. Heitinkin mainoksen Sunnuntaikahvilastamme tänne aiemmin tällä viikolla. Niin jännää! Sepä onkin pääsyy tähän unettomuuteen, vaikka osansa on myöhäisellä kahvikupillakin. Huomisesta tulee kiireinen päivä, sillä kahvilan järjestelyn ja leipomisen ja askartelun lisäksi lupauduin auttamaan ystävääni muutossa. Näiden lisäksi on miljoona asiaa, jotka täytyy hoitaa ja miljoona muuta asiaa, joita en vielä muista. Toivon todella, että päivästä tulee onnistunut! Eniten kuitenkin jännittää sää, sillä se varmaan määrittelee aika lailla sen, kuinka paljon kävijöitä kahvilaamme löytää. Viimeisen viikon aikana sääennuste on vaihtunut ainakin viisi kertaa päivässä. Eka povataan, että taivaalta sataa kissoja ja pieniä koiria, sitten aurinko paistaakin täydeltä terältä, sitten tulee hullu ukkosmyrsku ja tornado, jonka jälkeen on vaan ankean pilvistä, ja sitten tulee vielä niitä kissojakin, taas. Että koeta siinä nyt sitten varautua! 


Viime viikot ovat sujuneet vähän turhankin apeissa ja laiskoissa tunnelmissa, joten tänään, pienen kaaoksen keskellä, iski ihan mieletön adrenaliinihyöky, kun tuntui, että ikuisuuden jälkeen oli taas oikeasti elossa, sopivalla tavalla kiireinen. Siitä taidan toipua edelleen, kun tälleen ylhäällä kukun. Ajatukset vaan poukkoilee, ideoita tulee ja menee, voisin hyppiä pitkin seiniä. Mutta hyvällä tavalla, sillä oon niin innoissani, etten vaan malta nukkua. Ehkä pitäisi, ettei huominen muutu ihan hysteeriseksi väsymyksen takia. 

Kuinka moni tuntee Ravintolapäivä-konseptin ja oletteko itse koskaan perustaneet Ravintolapäivänä pop-up ravintolaa tai kahvilaa? Minusta idea on aivan mielettömän ihana ja uskon, että vaikka tulisi kuinka huono sää, niin kokemuksena tää tulee olemaan silti hieno. 

Meidän Sunnuntaikahvilamme tarjoilee amerikkalaisesta 50-luvusta inspiraationsa saaneita leivonnaisia, mm. kuppikakkuja, brownieseja, sandwichejä ja tietenkin pikkuleipiä! Lisänä on feta-pinaattipiirakkaa, vaikkei se kovin amerikkalaista ehkä olekaan. Toivotan siis kaikki kynnelle kykenevät lämpimästi tervetulleeksi pieneen, iloiseen kahvilaamme!

Nyt painun nukkumaan. Nähdään sunnuntaina!