Minulla oli tapana ratsastaa hyvän mielen aallonharjalla, oli asiat miten hyvänsä. Jokin päässäni tai sydämessäni oli vain oikeassa asennossa ja pystyin positiivisten ajatusten voimalla löytämään hyvää huonoistakin päivistä. Pystyin puhumaan itseni paremmalle tuulelle ja vannoin, että sitä kykyä vaalisin ikuisesti.
Nykyään kuitenkin tuntuu, että juuri se kyky on kadoksissa tai ainakin senttien pölykerroksen alla piilossa. Asiat ovat paremmin kuin hetkeen, mutta kun paha mieli yllättää, tarvitsenkin yhtäkkiä jonkun muun kertomaan, että se on okei. Että kyllä asiat järjestyy. Oma sisäinen ääni pysyy hiljaa, ehkä korkeintaan mutisee sarkastisesti, että: "Yhyy, no onko vähän paha mieli."
Haluaisin löytää taas sen voiman, joka on pitänyt minut joskus pinnalla, liikkeellä, elossa. En siksi, että päiväni täyttäisivät synkät hetket tai että en muuten pysyisi pinnalla. Ihan vain siksi, että pidin itsestäni enemmän silloin, kun ajatukseni olivat positiivisempia. Pahinta on huomata, että olen sortunut turhaan valittamiseen ja kitisemiseen. Yhtenä päivänä olin itse sellaisessa seurassa ja jos pelkkä kuunteleminen aiheutti niin vahvan henkisen ja fyysisen pahoinvoinnin, niin en todellakaan halua olla jakamassa sellaista ilmapiiriä itse. Siksipä haastan itseni nyt hyppäämään ulos siitä huonosta kierteestä. Alan opetella taas komentamaan itseäni jos meinaan vaipua jonnekin liian syvälle itsesäälin tai turhuuden alhoon.
Haastan tähän muutkin. Itse olen näköjään laiskistunut blogin kirjoittajana, joten en lupaa mitään, mutta - Aion joka päivä tulevan kuukauden aikana kirjoittaa tänne tai jonnekin muualle ylös vähintään kolme (3) asiaa, jotka ovat tehneet minut onnelliseksi tai joista olen kiitollinen sinä päivänä. Alkaa än yy tee NYT.
01. Kissat ja niiden valokuvaaminen.
02. Vanha mies kaupassa, joka tuli karkkihyllyllä juttelemaan
ja kertomaan lempisuklaastaan ja siitä,
miten oli työskennellyt 40 vuotta Pandan tehtaalla. Ihana, ihana.
03. Kahvihetki ja pari palaa suklaata sen seurana.
Ihana haaste :)
VastaaPoista