People gone bananas.

Kuten läskin tilityksestä varmaan huomasi, nää ruokajutut ovat olleet hieman pinnalla viime aikoina. Jotenkin erityisen paljon on tullut esiin banaani ja vieläpä vähän huonossa valossa. Itse syön yleensä yhden tai kaksi banaania päivässä, koska mielestäni se on hyvä välipala "helppoutensa" ja makunsa takia. Tykkään toki myös omenista, mutta koska aina ei ole saatavilla kuorimaveitseä, niin banaani on kiireisissä hetkissä ehdoton ykkösvaihtoehto. 

Banaanista on tullut keskustelua niin miehen, kuin työtuttujen kanssa. On ollut puhetta, miten banaani ei sovi laihduttajalle runsaan energiamääränsä takia ja miten esimerkiksi omena on paljon parempi hedelmä ravintoarvoiltaan. Laihduttaja ei saa syödä enempää kuin yhden banaanin päivässä, tiesi eräs henkilö. Mutta tiedättekö, mä olen ihan ähkyssä kaikista näistä "tiedoista" ja uskomuksista. Internet ja ihmiset pursuaa ristiriitaista tietoa asioista. Välillä banaani (ja monet muutkin asiat) on pahin mahdollinen asia laihduttajalle, kunnes se taas vapautetaan pannasta. Mitä siis uskoa?

Ehkä itseään. Ja ehkä kohtuutta. Mä en ihan vakavissaan usko, että mun paino-ongelmat johtuu parin banaanin syömisestä. Kyllä ne on muut asiat, joista ekana on lähdettävä karsimaan kuin jostain hedelmästä. Tietenkin on hyvä näin laihduttajana (tai hoikistumiseen pyrkivänä) tutustua eri hedelmien ja ruoka-aineiden ravintoarvoihin. Tietysti jotkin vihannekset ja hedelmät ovat parempia kuin toiset, mutta kun näin maalaisjärjellä ajattelee, niin onko sillä oikeasti niin paljon väliä? Kunhan syö monipuolisesti ja kohtuudella kaikkea? 

Mää heitän varmaan voltin seuraavan kerran kun joku niputtaa mulle jostain hiton banaanista. Toinen asia, mistä ollaan saatu kinastelua aikaan miehen kanssa, on ennen treeniä syöminen. Esimerkiksi eilen illalla, kun olin lähdössä lenkille, mutta en ollut syönyt oikein mitään sitten lounaan, päätin napata sen banaanin juuri ennen lähtöä, ettei lenkki mee ihan reisille heikotuksen takia. Miehen mielestä pilasin tällä treenini ja maksimaalisen rasvanpalamisen, kun taas omasta mielestäni vain pelastin treenini, sen sijaan että olisin lähtenyt jo valmiiksi heikotuksen kourissa ja nälissäni lenkille ja kärjistetysti pyörtynyt sinne. Tietenkin paras ratkaisu olisi ollut syödä kunnollinen välipala heti töistä tultua, eikä venyttää sitä monta tuntia, ruokailujen välisen ajan venyessä ihan liian pitkäksi. Koska lähtö tuli vähän yllättäen ja nälkä murisi jo uhkaavasti mahanpohjassa, paras ratkaisu siihen tilanteeseen oli mielestäni sen banaanin syöminen. 

Olenko väärässä kun väitän, että jokaisen keho on yksilöllinen, ja se mikä sopii toiselle, ei välttämättä toimi jollekin muulle? Tää näkyy hyvin meilläkin. Mies vannoo tyhjällä vatsalla (aamu)treenaamisen nimeen, kun itse tarvitsen vähintään sen banaanin aamuisin, että pääsen liikkeelle. Jos joku pystyy mulle järkevästi todistamaan tyhjällä vatsalla treenaamisen hyödyt, niin saatan uskoakin. (Ja uskon jo nyt! Mutta jos pystyt todistamaan, että se sopisi täydellisen hyvin juuri minulle, niin kuulisin mielelläni.) Siihen asti aion kuitenkin kuunnella kehoani ja syödä niin monta hemmetin banaania, kuin tilanne vaatii! 

Terveisin, 

Saivartelulla piinattu sielu

(Tää kirjoittaminen on muuten tosi hyvä juttu myös ajatustyön kannalta. Tässä naputellessa on tullut ihan kuin itsestään tajuttua muutama oikea ongelma, joihin voisin kiinnittää huomiota enemmän: ruokailujen säännöllistäminen nyt esimerkiksi. Ja se ainainen veden juonti, hitto. But I'm on it, sir, yes sir.)