Tiesittekö, että Jyväskylän Harjun portaissa on 118 askelmaa, jos ei laske alhaalla tuplaportaikkoa ja jos laskee ihan pienimmätkin askelmat. Kävin sunnuntaina lenkilläni laskemassa, sillä tätä tietoa muutamat ala-astelaiset tarvitsevat huomenna! Jos huomisen aikana blogiini löydetään hakusanalla "montako askelmaa harjun portaissa on", tiedän jonkun fuskanneen, hah-haa.
Rakastan mun työtä. Huomenna ollaan järkkäämässä pieni Amazing Race -tyyppinen rastirata eräille LastenParlamentin toiminnassa mukana oleville viikki- ja kuukkiluokkalaisille. Rastirata kiertää ympäri Jyväskylän keskustaa ja sisältää erilaisia tehtäviä ja vihjeitä seuraaville rasteille. Enempää tietoa en anna, sillä jokuhan voi oikeasti vaikka löytää älypuhelimellaan tänne ja huijata! No way, Jose. Hauskaa on kuitenkin luvassa ja odotan innolla mitä tuleman pitää.
Mainitsinkin aiemmin suloisesta kiireestä, joka tällä hetkellä vallitsee töissä. Kiire on kuitenkin suurimman osan ajasta ihan hyvälaatuista, sellaista, että toisaalta voisi työpäivän jälkeen vain kuukahtaa sohvalle samantien ja simahtaa siihen, mutta kuitenkin vaan energiaa ja intoa riittää. Täytyy kyllä myöntää, että seuraava vapaapäivä, sitten joskus kun sellainen on, tulee ihan tarpeeseen. Mutta sitä odotellessa aion nauttia jokaisesta hetkestä.
Onneksi tekemäni työ ei ole mitään kuolemanvakavaa, vaan välillä voi pelata vähän krokettia. Ja mölkkyä.
Eikä kotonakaan tarvitse montaa hetkeä murjottaa, kun kavereina on nää kaks älykkyyden huipentumaa...
Life is good.
PS. Viikonlopusta lähtien mun on tehnyt ihan järjettömän paljon mieli suklaata ja lopulta kun annoin itselleni luvan ostaa parasta suklaata ikinä, sitä ei teekään enää mieli. Onneksi sitä ei tarvitse väkisin syödä, hyvin säilyy tuolla kaapissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti