Kuten oon moneen otteeseen kertonutkin, viimeiset kolme viikkoa töissä ovat olleet täynnä melekoista haipakkaa. Etenkin viime viikkona tuli tehtyä monia pitkiä päiviä, koska oli aika tapahtuman, jonka takia olimme työskennelleet ankarasti koko vuoden. Yksi päivistä oli 17-tuntinen, mutta onneksi teen työtä, jota rakastan, niin sen kesti oikein hyvin. (Kävin muuten eilen pääsykokeissa, joten jos hyvin käy, niin syksyllä pääsen opiskelemaan ja hankkimaan lisää tietoa ja taitoa tästä alasta! Niin jännittävää, pitäkää mulle peukkuja!)
Huolimatta kiireestä, oon liikkunut viimeisten kolmen viikon aikana enemmän kuin koko keväänä. Salille en ole hetkeen ehtinyt, mutta oon liikkunut kaikki matkat pyörällä tai kävellen, joten hyötyliikuntaa on tullut useampi tunti viikossa. Nyt kun oon valmistautumassa lomalle, tarkoituksenani on elvyttää suhteeni Killeriin ja keskittyä tähän elämäntapaan täysillä.
Koska edellinen viikko oli ehdottomasti kiireisin koko keväänä, tuli sen vuoksi myös syötyä tosi huonosti. Ei tietoakaan suunnitelmallisuudesta, vaan useimmiten kaupasta lähti mukaan pakasteateriaa tai muuta valmista. En itse viikolla huomannut eroa voinnissa, koska väsytti muutenkin, mutta heti tällä viikolla, kiireen ja stressin hellittäessä, huono syöminen ja oleminen on kyllä näkynyt ja tuntunut. Yleensä nautitaan kotona salaattia jokaisella aterialla, mutta viime viikolla se jäi täysin, koska ei ollut aikaa tai jaksamista alkaa tekemään ja seliseli, ja jo viikon syömättömyyden siihen täytyy opetella takaisin, ihan oikeasti opetella, koska salaatti ei tahdo enää maistua. Miten se voi olla edes mahdollista? Sen oon kuitenkin huomannut, että mitä enemmän sitä syö, sitä enemmän sitä myös tekee mieli. Siksi aion pysyä nyt tiukkana, ihan vain sen takia, että tiedän miten paljon parempi olo puhtaammasta ruuasta tulee, kuin joidenkin valmispakasteiden syömisestä. Ja nyt on oikeasti aikaakin keskittyä ruuanvalmistukseen ja ruokailujen suunnitelmallisuuteen.
Tää viikko on mennyt lepäillessä ja parannellessa nilkkaa ja ilokseni voin todeta, että selvästi parempaan päin ollaan menossa. Täytyy myöntää, että on tehnyt kyllä ihan hyvää, että on voinut ihan luvan kanssa vain levätä. Näillä helteillä ei oo hirveästi tehnytkään mieli tehdä muuta kuin lekotella aurinkotuoleilla ja nauttia kylmästä jäävedestä. Kieltämättä tää lepäily alkaa jo pikkuhiljaa turhauttamaan, joten luulisi motivaation olevan ainakin huipussaan siinä vaiheessa kun nilkka on taas käyttökelpoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti