Kesäkuu paketissa

Voi blogi, miten minä sinut olen hyljännytkään! No, en oo, oikeesti. Tässä nyt vaan on ollut vähän kaikenlaista! Nimittäin:

13.6. Harkkani loppui maailman parhaassa paikassa. Toisaalta töiden loppuminen harmitti ihan hulluna, mutta olin silti onnellinen, että olin saanut kevään viettää mielettömien työkavereiden seurassa, tehden työtä, jota rakastan.

13.-16.6. Heti harkan päätyttyä läksin äitini kanssa kylpylälomapakettimatkalle Viroon, Saaremaalle. Pääsin nauttimaan suolahuoneesta ja elämäni ensimmäisistä selkähieronnoista, ja tietenkin, äitini ihanasta seurasta. Reissuun lähdettiin kokonaisen linja-autollisen kanssa sallalaisia naisia ja perheitä. Reissu oli kyllä ihana, vaikka valitettavasti hotellimme ruokaa ei voinut oikein kehua. Muuten tuli kyllä rentouduttua ihan täysillä - kävelyjä läheisessä puistossa, tutustumista kaupunkiin, rentouttavia hoitoja ja aamun aloittamista hotellin uima-altaalla. 

 

Juhannusviikon toivuin hampaanpoistosta. Hämmentävintä oli, että eniten koskaan jännittämäni toimenpide osoittautui lyhimmäksi kestoltaan. Istuin operoitavana ehkä viisi minuuttia ja sitten pääsinkin jo. Lääkäri veti parissa minuutissa hampaan irti ja siinä se. Jälkijomottelujakin kesti vain muutaman hassun päivän!

22.-23.6. Juhannukseen mennessä olin selvinnyt hampaanpoistosta ihan kohtalaisesti, joten päätimme lähteä miehekkeen kanssa viettämään juhannusta kaupunkilomalle Hämeenlinnaan. Reissu oli oikein onnistunut, ihana vaihtoehto kaikelle sille rellestämiselle.

 

26.6.-  Montaa päivää en Jyväskylän kotona jälleen ehtinyt viettää, kun kutsu kuului kotiin pohjoiseen. Täällä sitä ollaan, edelleen. Ensimmäiset päivät kuluivat 4 kuukauden ikäistä veljenpoikaa ihmetellessä. Oon kokemattomuuttani aina vähän vierastanut vauvoja, mutta Otto tuli ja vei sydämen ihan täysin. Itseasiassa oon varma, että yhtä suloista poikaa on aika vaikea löytää. Se sydämet sulattava hymy ja nauru... Oi. Koko talo tuntui niin tyhjältä sen jälkeen, kun hyvästeltiin veljeni, hänen vaimonsa ja rakas Otto paluumatkalle kotiinsa Helsinkiin. 

Ollaan äitini kanssa täytetty Oton jättämään tyhjiötä puuhailemalla kaikenlaista. Päätettiin maalata yksi makuuhuoneista uudestaan, joten tämä päivä ja eilinen on mennyt maaliteloja heilutellessa. Huone alkaa pikkuhiljaa olla valmis sen osalta. Tarkoituksena on vielä tapetoida yksi seinä, mutta se projekti jäänee loppukesään, sillä jo huomenna palaan takaisin Jyväskylään.

Sellainen kesäkuu minulla on ollut! Eikä heinäkuu olisi voinut paremmin alkaa:

1.7. Pääsykoetulokset saapuivat ja - tittidii - mut hyväksyttiin Humakiin! Aloitan syyskuussa opintoni. Oon niin onnellinen! Oon jo ihan mielissään suunnittelut uuden repun, kalenterin ja muistiinpanovälineiden hankkimista. Ai että! En malta odottaa.