Viime päivät ovat olleet täynnä kakkuja. Viikonloppuna oli kissanristiäiset ja miehen yllärisynttärijuhlat, joihin leivoin kissanminttujuustokakkua ja ekaa kertaa elämässäni voileipäkakun. Molemmat kakut onnistuivat ihan hullun hyvin! Mies halusi vielä tavallisen kermakakun viralliselle syntymäpäivälleen (joka on huomenna), joten leipaisin hetki sitten kakkupohjan valmiiksi. Huh-huh. Lisäksi perjantaina kakkua sain myös työpaikan juhlissa, joten yhden viikon sisällä taitaa täyttyä kakkukiintiö pitkäksi aikaa. Ehkä noin pariksi viikoksi, luulen. (Mää rakastan kakkuja.)
Heitin tuossa haut muutamiin ammattikorkeisiin, mutta aloin miettiä olisiko pitänyt hakea myös ammattikouluun, leipuriksi, ihan vaan varmuuden vuoksi. Vielä ehtisi. Nautin leipomisesta, mutta en toisaalta tiedä haluaisinko tehdä siitä ammattia. Ja kaksi toiseen asteen tutkintoa riittänee toistaiseksi, nyt tähtään vähän korkeammalle, kun kerran kiinnostava ala on löytynyt. Seuraavan voileipäkakun voisin leipoa, jos heinäkuussa saan iloisia uutisia kouluista. Mut katotaan!
Itselläni on leipuri-kondiittorin paperit taskussa, mutten tee alan hommia johtuen juuri siitä, että harrastus muuttui painajaiseksi kun sitä elääkseen teki. Itselläni kävi niin kurjasti että kriittisyys tuotoksia kohtaan vei kaiken ilon hommasta ja siinä vaiheessa on aika turha jatkaa.
VastaaPoistaMutta ei tuo toki tarkoita että kaikilla näin käy! Olen silti iloinen että tuli käytyä, oppi siellä yhtä jos toista ihan muunkin elämän kannalta :)
Joo, sama olisi käynyt varmaan mullekin. Sen lisäksi en varmaan pystyisi hillitsemään itseäni leivosten suhteen ja sehän ei laihtumisaikeille tee oikein hyvää. :D Ehkä oma alani on jossain muualla, tai oikeastaan, luulen sen jo löytyneen. Miksi siis hakea johonkin mikä kiinnostaa vain harrastusmielessä?
PoistaPidän peukkuja hakujesi onnistumiselle! :)
VastaaPoistaKiitos Aku! :)
Poista