Maailmassa ei oo mitään parempaa kuin converset.

Tulin juuri puolentoista tunnin tanssirupeamalta. Salillani oli tänään tanssipäivä ja neljä erilaista tanssituntia, joista jokainen kesti 45 minuuttia. Itse kävin sheikkailemassa hiphopin ja discon tahtiin, ja voin kertoa, että oli ihanaa! Pitkästä aikaa tuntuu siltä kuin olisin löytänyt taas itseni. En tiedä missä vaiheessa kadotin yhteyteni kehooni ja samalla itseeni, mutta koko vuonna tähän mennessä en ole oikein ollut oma itseni, se, joka haluan olla. Yhtäkkiä olinkin palannut takaisin niihin vanhoihin, holtittomiin tapoihin, joissa ei ole mitään järkeä. Niitä tuhoja tässä nyt sitten korjaillaan, mutta uskon, että tästä vielä selviydytään. Se, että oon käynyt tällä viikolla kolmella tanssitunnilla ja syönyt kunnollisesti, on jo huima parannus siihen, mitä elämä on viimeiset kolme kuukautta ollut. Kolme-hiton-kuukautta. Tekisi mieli ravistella itseäni ja kysyä, että kuka sää oot ja mitä oot tehny Niinalle. Mutta mennyttä on turha murehtia, vaan niistä virheistä voi ottaa opikseen. Nyt kun jännittävin osa (eli salille paluu) on kohdattu, liikkuminenkin luulisi helpottuvan. Iltaopinnoistakin on enää jäljellä yksi lähijakso, joten sekään ei tule enää olemaan syynä liikkumattomuudelle. Ja kesä tulee! Pyörätiet ovat kohta sulia!

Mun olo on tällä hetkellä niin loistava. Noiden pimeiden kuukausien aikana en kokenut nauttivani mistään, edes tanssimisesta. Tanssiminen on kuitenkin aina ollut mulle se henkireikä, jonka kanssa ei ole koskaan tarvinnut taistella. Tanssi on liikunta- ja itseilmaisumuodoista se kaikkein rakkain. Ja yhtäkkiä - sekään ei tuntunut miltään. Mikään ei tuntunut miltään. Kun torstaina lähdin tanssitunnille ekaa kertaa pitkään aikaan, mua pelotti eniten se, että mitä jos tää ei vieläkään tunnu missään, jos oon menettänyt rakkauteni tanssimiseen lopullisesti. Onneksi olin väärässä.

Tällä hetkellä ajatus siitä, että jonain päivänä olisin vielä hoikassa kunnossa, tuntuu ihan mahdolliselta. Keksin ainakin miljoona syytä miksi haluan onnistua, mutta jotta otsikko avautuu teillekin, haluan jakaa teille yhden syyn - rakkauteni conversen tennareihin. Pillifarkut ja converset, oikeesti. Siinä on semmonen yhdistelmä, joka kiteyttää meikän tyylin aika hyvin. Parastahan ois tietty, jos niissä pillifarkuissa olis solakat ja kauniit jalat näiden nykyisteni sijaan. Jonain päivänä...

PS. Seuraa blogiani Bloglovinin avulla!