Magneetti

Oon viimeiset kaksi viikkoa ollut kävelevä ukkospilvi. Kuvitelkaa, että joka ainoa päivä olisi maanantai. Sellainen olo minulla on ollut viime viikosta lähtien, enkä itse ole ainakaan helpottanut omaa oloani. Eilen kuitenkin aloin miettiä, että haloo ääliö, mitä sää teet. Miksi sää hoet muka vitsillä ikuista maanantaita ja samalla huokailet ja valitat, että asiat vastustaa. Kas kummaa, että vastustaa kun asenne on tuollainen! Aloin myös miettiä sitä, mitä omalla ääliömäisyydelläni aiheutan ympäristölleni. En ainakaan iloa ja riemunkiljahduksia, se on varma. Itseäni pahantuuliset ihmiset ainakin uuvuttavat, joten samaa uupumusta olen luultavasti levittänyt ympärilleni. Tahdon siis pyytää anteeksi, joiden eteen olen pyyhältänyt kuin myrskyn merkkinä viime päivinä. Haluan olla parempi tästedes. Aion tehdä parannuksen.

Muistanette varmaan jonkin tilanteen, kun joku ihana ihminen on nostanut teidät murheen alhosta omalla iloisuudellaan ja positiivisella asenteellaan. Ei varmaankaan vaadi suuria pinnistelyjä muistaa myös tilannetta, kun joku on vienyt pahantuulisuudellaan ja turhalla kitinällä teidätkin mukanaan alas. Niin se vain menee, niin helppoa on tartuttaa hyvää tai huonoa tuulta. Jokainen kantaa mukanaan niin itseään, kuin omia asenteitaankin. Ootteko koskaan miettinyt mitä te tuotte mukananne vaikka työpaikallenne? Kotiin? Tähän maailmaan? Jaatteko te iloa vai vedättekö muita samaan lokaan missä ite ootte (näin kärjistettynä)? Kaikilla on joskus huonoja päiviä, tietenkin, mutta yleisasenne ratkaisee. Jos jokainen vastoinkäyminen on maailman suurin ja joka asiasta pitää narista, niin kohta lähipiirissä ei ole enää kuin samanlaisia valittajia. Siinä sitten kilpaa kulutetaan toista, huh. En halua olla sellainen. Valittaminen tekee sitä paitsi tyhmäksikin.  

Onneksi havahduin eilen omaan typeryyteeni, sillä sen yksinkertaisen oivalluksen myötä luovuin "ikuinen maanantai"-ajattelutavasta ja samalla jätin pääni päällä killuneen typerän sadepilven taakseni. Tänään oli jo heti paljon parempi päivä, yllättäen. Uskon ihan täysiä tähän:

(kuva: weheartit.com)

Kumpa tämän muistaisi aina.

Toivottavasti onnistun jatkossa levittämään enemmän iloa kuin typerää pahaa tuulta. Ja kun se ei ihan oikeasti vaadi paljoa! 

PS. Kävin tänään tanssimassa, pitkästä aikaa! Ennen salille lähtöä jännitti niin, että ihan oksetti, mutta yllättäen en katunut sekuntiakaan! Jee!