Lauantaiaamu, kello kuusi. Herään, käyn vessassa ja jään hetkeksi silittelemään tervehtimään tullutta Kiivaa. Harmittaa kipeät ikenet, oon yön aikana jotenkin purrut hampaita yhteen ja se kohta takana, johon ei ole ollenkaan kasvanut hammasta, on kipeä. Pohdin viisaudenhampaita. Mietin, että onpa valoisaa ja vilkaisen kelloa, yllätyn, kun se on vasta kuusi. Menen hetkeksi sänkyyn pyörimään miehen tuhistessa vieressä, mutta en saa unta. Nousen ja kävelen keittiöön, päätän alkaa leipoa porkkanasämpylöitä aamiaiseksi. Suunnittelen lähteväni taikinan nousemisen ajaksi pienelle lenkille, mutta heikotus ehti ottaa vallan. Nyt istun tässä ja haluan ulos, mutta tyhjällä vatsalla lenkkeily ei oo oikein meikän juttu. Ja siinä vaiheessa kun isomman aamupalan sulamista odottelee, taikina on ehtinyt nousta. No, myöhemmin päivällä sitten.
En voi uskoa, että oon lauantaiaamuna hereillä tähän aikaan. Ja vielä vapaaehtoisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti