Mie oon painoindeksiltäni sairaalloisen lihava. Mä en tunne oloani sellaiseksi, enkä mä näe itseäni niin. Peilikuvasta ei katso takaisin sairaalloisen lihava nainen. En oikein tiedä mistä se johtuu. Onko mun oma kehonkuva todella niin vääristynyt? Ilmeisesti. Oon viime päivinä joutunut pariinkiin otteeseen vastakkain sen faktan kanssa, että mä kuvittelen olevani hoikempi kuin todella olen. Muiden ottamat valokuvat ja videokuvat todistavat sen ja se on jokseenkin shokeeraavaa ymmärtää (aina uudestaan ja uudestaan).
Samaan aikaan meinaa iskeä epätoivo. Mitä hittoa tässä voi tehdä? Monta viikkoa onnistuneesti putkeen ja paino putoaa hyvällä tuurilla ehkä kilon. Mitä mun pitäisi tehdä? Mitä mun pitäisi jättää pois? Voinko mä syödä useamman kuin yhden banaanin päivässä? Viinirypäleitä? Voinko mää napata kaupasta mukaan valmiin smoothien, jos oon kiireessä? Pitääkö mun jättää pois riisit, pastat ja perunat kokonaan? Oon syönyt niitä muutenkin paljon vähemmän kuin aiemmin. Lisukkeeksi oon syönyt enimmäkseen salaattia. Pitäiskö mun luopua kaikista herkuista? Pitääkö mun kiinnittää huomiota mitä hedelmiä mä syön? Pari päivää sitten työreissulla joku tiesi, että laihduttaja ei saa syödä enempää kuin yhden banaanin päivässä. Mua nauratti ja kummeksutti se, koska mitä hittoa, milloin kukaan on hedelmien syömisestä lihonut? Silti se jäi kaihertamaan mieltä ja nyt mä oon yhtäkkiä ihan hukassa. Mä en tiedä mitä mun pitäisi syödä. Pitääkö mun luopua puolivalmisteista? Pitääkö mun alkaa syömään rahkaa ja sokerittomia mehukeittoja? Pitääkö mun pyrkiä syömään täydellisen puhtaasti? Pitääkö mun jättää myös satunnainen leivänsyönti? Viljat? Maitotuotteet?
Tässä nykyajan tietotulvassa on vaikea tietää, mitä uskoa. Oon aina ajatellut, että terveellä järjellä ja hyvällä perusruualla pääsee pitkälle. Sillä, että syö paljon salaatteja ja hedelmiä. Nauttii herkkuja kohtuudella. Syö ja elää säännöllisesti. Syö vähemmän kuin kuluttaa. Liikkuu ja nauttii siitä.
Mun elämä on tällä hetkellä tasapainoisempi kuin hetkeen. Mä saan nukuttua yöllä ja useimmiten nukun ihan hyvin, riittävästikin. Mulla on aika säännöllinen unirytmi ja viikonloppuisinkin pyrin heräämään viimeistään yhdeksältä. Mä liikun säännöllisesti, tavoitteena on vähintään se neljä tuntia viikossa. Mä en juo limukkaa, vaan vettä enimmäkseen. Kahvia maidon kanssa ja ilman sokeria, kupin tai pari päivässä. Mä syön lautasmallin mukaisesti ja joskus niinkin, että salaattia on ennemminkin 3/4 osaa, kuin vain puolet lautasesta. Välipalaksi hedelmiä, joskus jogurttia, ehkä leipää. Mä juon rasvatonta maitoa lämpimän ruuan kanssa. Joskus mää saatan herkutella ja jos iltaisin iskee makeannälkä, niin nappaan yhden turkinpippurin ja se riittää. Kohtuus ei ole mikään tuntematon käsite.
Jotakin mää kuitenkin teen väärin, ilmeisesti.
Kaikkialla sanotaan, että jokainen ihminen on erilainen ja se, mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Haluaisin löytää sen oman tieni. Haluaisin niin kovasti löytää oikean tien ja keinon, sillä tällä hetkellä oon motivoituneempi kuin hetkeen. Kuitenkin tuloksettomuus syö intoa ja vie hommalta pohjan. En mä mitään nopeita tuloksia edes kaipaa, kunhan tulisi tuloksia. Se, että tämän painoisena saan pudotettua kilon kuukaudessa hullulla yrittämisellä ei tunnu kovin kannustavalta.
Eipä siinä, aion kuitenkin jatkaa. En mä voisi kuvitellakaan palaavani vanhoihin tapoihin - haluaisin kuitenkin, että nää "uudet" tavat näkyisivätkin jossain. Ja ettei pelkästä pitsan ajattelemisesta lihoisi heti kaksi kiloa. Oikeesti! Miten tästä yhtäkkiä tuli niin vaikeaa, kun aiemmin (...silloin joskus...) kaikki sujui kuin tanssi?
Pahoittelen hetkellisestä epätoivostani ja sen purkamisesta. Miten te syötte? Mikä on teille oikea tapa?
Etpä kyllä naamakuvastaskaan näytä siltä, että sairaalloisesti olisit ylipainonen!
VastaaPoistaMinä laihdutin joskus 36 kiloa. Alotin silleen, että söin normaalit kevyet ateriat ja perjantaisin sai herkutella ihan vapaasti. Joka päivä uin kilometrin tai kävin kävelemässä. Ei tarvinnu olla nälässä eikä tehä isoja uhrauksia. Tosin seki meni lopulta siihen että tarkkailin kaikkea syömistä ja juomista ihan hulluna.
Olin sillon kyllä nuorempi, teini-ikänen, että aineenvaihduntaki oli nopeempaa. Ja vuosien saatossahan sitten lihoin kaiken takasin ja ylikin, mutta niinhän mun ei olis ollu pakko tehdä, mutta omaa tyhmyyttäni tein vaan!
Ootko eneilyä miettiny? Se on rankkaa aluksi, mutta alkaa sitten mennä omalla painollaan. Entä millaiselta vaihtoehdolta tuntuis lihavuusleikkaus? Melko dramaattiselta varmaan!
Oikein paljon onnea painonpudotukseen!
Kaikki ei tosiaan sovi kaikille, että vaikka ne laihdutusohjeet sun muut sanoisi mitä, ei se välttämättä toimi. Itse syön varmaan kaikkien mielestä tosi huonosti ja päin honkia ja mun pitäisi varmaan muuttaa ruokailutottumuksiani heti, mutta kun tällä omalla tavallani pysyn yvässä kunnossa niin miksi vaihtamaan? Arkipäivisin ruokarytmini on seuraavanlainen: Päivän ensimmäinen ruokailu on koulussa noin klo 11, jossa syön yleensä kasvikeiton soijarouheella, ruisleivän ja salaattia. Seuraavan kerran syön kun palaan kotiin jumpasta noin klo 17-18. Syö silloin yleensä noin 1000 kalorin edestä, ruoka vaihtelee pannarista kanasalaattiin ja pitsasta kaalilaatikkoon. Viikonloppuisin tulee sitten syötyä yksi kunnon ruoka päivässä plus herkkuja.
VastaaPoistaEi ole siis minun syömiset todellakaan mistään oppikirjoista, mutta hengissä on selvitty näinkin. Ruokarytmini on kaukana siitä 3 tunnin välein -syömisestä, mutta ei minua ainakaan kiinnosta alkaa vahdata kellosta että "hei kolme tuntia on kulunuy, on aika kaivaa noi eväsporkkanat tuolta laukusta". Kivempi kun saa kerralla kunnolla syödä mahan täyteen ja sitten ei sen koomin tarvitse ruokaa miettiä. :D
Tuo on outoa, siskolla oli aikoinaan samanlainen tilanne: paino ei pudonnut vaikka ruoka on terveellistä, monipuolista ja kaikkea kohtuudella. Tuossa tapauksessa apuun löytyi kunto-ohjaaja, joka suurensi kaikkia annoksia ja paino rupesi tippumaan huimasti! :0
VastaaPoistaJa usein itselläni ne ovatkin ne pienimmät asiat jotka vaikuttaa painoon: jos syön jogurttia edes "vain kerran päivässä" niin se kertyy. ja leipä myös.
Hei voimia sulle! Parasta silti on se että pääs on kasassa ja olet just tuollainen maailman ystävällisin ihminen ja älyttömän kaunis! :3
Sieltä se tietokin vähitellen löytyy..
En osaa sanoa muuta neuvoa kuin että kokeile juosta. Oot seurannut blogejani, ja tiedät varmasti, mitä juoksu teki minulle. Se laittoi koko elimistön ja mielen sellaisille kierroksille, että paino putosi väkisin. Hitaasti mutta varmasti. En olisi ikinä kyennyt laihtumaan ilman juoksua. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan Porin juoksukoulua, jos juoksu yhtään innostaa ja nivelet kestävät. Ilman tuota juoksukoulua olisin edelleen liki 100-kiloinen ellen enemmänkin.
VastaaPoistaSyömisten kannalta olet mielestäni ihan oikeilla jäljillä. Sinänsä olen ehkä jäävi, sillä itse en suostunut koskaan luopumaan esim. pastasta, enkä edes harkinnutkaan mitään litkukuureja, sillä eihän niistä koko elämän kantavaa ruokavaliota voi rakentaa.
Banaanihysteria on muuten ihan älytön! Haluaisinpa nähdä sen ihmisen, joka on lihonut syömällä banaania vaikkapa kaksi kertaa päivässä. Ja vielä isoja banaaneja! Siis jösses.
Ja sen vielä tahdon sanoa, että olet kaunis! :)
Komppaan tässä kohtaa täysin Quantinaa. Mä olen kokeillut vaikka mitä dieettejä ja pudottanut elämäni aikana nopeasti laskettuna yhteensä noin 50 kiloa. Sanomattakin selvää etten kerralla, vaan jojoillen, aina lopulta vaan korkeampaan painoon päätyen. Joulukuussa 2012 mun mitta tuli täyteen ja oli vahva tunne, että en voi hyvin ja että haluan pystyä parempaan. Syntyi haave puolimaratonista, ja sitä varten olenkin koko kevään juossut enemmän ja vähemmän menestyksekkäästi. Samalla olen tehnyt aivan pienenpieniä muutoksia ruokavaliooni, mutta mistään en ole kieltäytynyt; en karkeista, pizzasta tai satunnaisista siidereistä. Olen vain kohtuullistanut niiden määriä huomattavasti (esim. ennen söin 400 g karkkipussin yhdeltä istumalta. Nyt jos tekee mieli karkkia, ostan esim. 3 sukulakua tms ja palottelen ne kulhoon herkkupaloiksi). Samalla olen alkanut syödä entistä suurempia annoksia tavallista ruokaa. Salaattipainotteisesti, ehkä vähän vähemmän hiilareita, mutta en missään nimessä karpaten. Mutta mikä on saanut kilot (n. 7 kiloa tähän mennessä) tippumaan, on juoksu ja sen mukanaan tuoma rakkaus omaa kehoa kohtaan. Sen tiedostaminen, että mulla on upea kroppa, joka pystyy venymään juoksupolulla (omalla mittapuulla) uskomattomiin suorituksiin. Enää mun kroppa ei ole itseinhon, vaan ihailun kohde. Ei siksi, että se olisi erityisen täydellinen ulkoisesti (olen edelleen painoindeksiltäni lievästi ylipainoinen), vaan siksi, että se pystyy saavuttamaan niin paljon enemmän kuin koskaan olisin uskonut. Samalla kun arvostus omaa kroppaa kohtaan on kasvanut, olen kuin vahingossa alkanut palkita sitä paremmalla ja ravinteikkaammalla ruualla. Mun mielestä kilo kuukaudessa ei ole yhtään hassumpi tahti. Se on kuitenkin 12 kiloa vuodessa, joka on oikeasti merkittävä määrä ja ainakin 2 vaatekokoa! Miksi kiirehtiä, kun sulla on koko loppuelämä aikaa nauttia siitä hitaasti, mutta varmasti keventyvästä olosta! :)
VastaaPoistaMikäpä minä olen jäävi sanomaan miten pitäisi syödä, mutta se miten itse on käynyt erilaisia diettejä lävitse ovat melkein kaikki kiertyneet muutamiin ja samoihin asioihin perustuen. Aina on se säännöllisyys. Paljon vettä. Ja vähäisesti hiilareita. Ja silloin kun ne hiilarit syö niin pitäisi ne ajoittaa liikkumisen jälkeen syötäväksi.
VastaaPoistaMuistaakseni juot teetä. Oletko kokeillut jotain vihreää teetä tai jopa vähän tehokkaampaa mikä pistää nesteet liikkeelle? Moinen ainakin parantaa aineenvaihduntaa, eikä ole mitenkään muulla tavoin haitallista. Eräs vinkki moiseen on myös keittää n. 1l vettä sen jälkeen siihen lisätään ( n. 80c ei kiehuvaan)n. 1/3 nippu persiljaa. Tämän nesteen kun juo niin puhdistuu keho.
Ja siitä rahkasta ja mehukeitosta.. Se on oikeastaan täyttävä, vähä kalorinen ja proteiini pitoinen välipala. Mutta sitä saa valtavasti muunneltua. Esim. rahkaa ja ananasta, rahkaa ja marjoja, rahkaa ja heelmiä - smoothien muodossa, rahkaa ja pilttiä. oma suosikkini on sotkea rahkaa+raejuustoa ja siihen rutkasti vaikkapa mustikkaa. Ja luulempa että netin syövereistä löytyy paljon hyviä vinkkijä ja ohjeita miten rahkasta saa maistuvaa. Ja toisekseen rahkamerkkejä on hyvin paljon makueroja! lidl.n rahka on hyvin kermaista jos kaipaa jotain makeaa :) ( pieni oodi rahkalle ).
Kyllä se oikea tie vielä sinulle löytyy! *voimahalaus*
PS: intervalliharjoitteet ovat myös tehokkaita ja koikelemisen arvosia. itse ainakin hurahdin täysin. Niihin vain yleensä tarvitsee jonkun viereen komentamaan. Mutta muista tee sitä mistä nautit! ei se sulja pois sitäkään että voi kokeilla muutakin.